Yks asia kyllä, missä oon nyt lähipäivinä huomannut kehittyväni on se, että mulla on rutkasti enemmän itsevarmuutta, ei enään tunnu niin pahasti, että oisin riippuvainen muista.

Musta on jännä, miten lekurit ja sun muut tuntuu änkevän mun päähän sitä ajatusta, että olen täysin riippuvainen niitten avuista.

"Olen sairas", mutta miusta jokaisen kantsis unohtaa se ajatus, että on sairaita, ja sen sijaan keskittyy miettimään, mistä ne ongelmat johtuu, ja miten ne sais ratkastua. Koska ite olen huomannut, että kun alan ajattelemaan itteäni sairaana, iskee hillitön epätoivo siitä saanko itseäni ikinä kuntoon. "En parannu koskaan."